Weturi

Blogaamisen kohteena on se numero ichi, joten yritetään vähän paremmin, kuitenkin - pidemmin kuin koskaan.

The Melancholy of Haruhi Suzumiya, toinen animeni, jota vapaaehtoisesti ja täysin omasta halustani lähdin katsomaan. Tuo animehistoriani käännekohta, joka oli minulle se bensiini hiillokseen (pelkkä metafora, fyysisesti hiillos olisi varmaan sammunut, riippuen toki). Niille, jotka eivät vielä ole historiiikkiäni lukenut, pikaisesti ilmoitan katsoneeni Haruhin ensimmäisen kerran tosiaan 2007 syksynä. Hyvin paljon animeja ja tapahtumia kerkesi mahtumaan tälle ajalle, jolloin katsoin sitten täydellisyyteni uudelleen. Haruhi on kaikista vahvin standardini animelle, tämä on se mihin muut yrittää with despair. Se oli hyvä, vielä parempi ja paras - muistoni eivät pettäneet, Haruhi iski jälleen ja kovemmin.

Suzumiya Haruhi no Yuuutsu on loppujenlopuksi juoneton hengailuhömppä höystettynä lähes jokaisella genrellä täydellisesti. Kyoto Animationin paras anime kuvaa Haruhi Suzumiyan elämää High Schoolissa Kyonin näkökulmasta.

Kyon on tavallinen koulun oppilas, joka on hahmona niin onnistunut, että siitä on animen jälkeen tehty lukuisia kopioita. Eräänä päivänä hän päättää yrittää tutustua Haruhi Suzumiyaan, luokkalaiseen outoon tyttöön, joka on kiinnostunut vain kaikesta epätodellisesta (aikamatkustajat, alienit). Juuri kun Kyon oli luovuttanut oman kiinnostuksensa kyseisiin fantasioihin, hän oli taas keskellä niitä kiitos Haruhin. Hassujen tapahtumien jälkeen Haruhi sitten perustaakin oman klubin, johon muutamia uusia jäseniä törkeästi raahataan, Kyonin ollen yksi näistä. Anime pyörii lähinnä tässä klubissa, mitä kaikkea hauskaa ja jännää siellä (ja muualla) sitten tapahtuu mielenkiintosten jäsenien toimesta.

Mitä enemmän muistelen tätä animea, sitä paremmaksi se vain tulee, minkä ei pitäisi kaiken loogisuuden mukaan olla edes mahdollista. Se vain on niin viimeisen päälle hiottu timantti. Ensinnäkin hahmot on jokainen niin täydellisen onnistuneita, että juonen puuttuminen ei vaivaa todellakaan yhtään (tykkään muutenkin slice-of-life, joten). Haruhi Suzumiya on toimintapilleri, jota tasapainottamaan on laitettu hahmoja kaksin, ellei kolminkappalein. Mikuru Asahina, hiljainen fanservice-tyttö. Yuki Nagato, joka on Rei_Ayanami_v2 eli hyssykkää tämäkin. Itsuki Koizumi, hiljaisempi ja aina hymyilevä poju Kyonin kaveriksi klubille. Haruhin toiminnasta Kyon antaa jatkuvasti rationaalisia ja usein tylymmin taivuteltuja kommentteja, mikä osaa aina keventää fiilistä. Kyon on vain niin äijä.

Anime on hyvin helppo katsoa maratonissa, koska jaksot menee todella nopeasti, joka taas johtuu viihtymisestä. Läppä on erilaista, purevaa ja joskus jopa niin järjettömän fiksua, että voi kyseenalaistaa tekijöiden olevan japanilaisia. No ovat ainakin joitakin yli-ihmisiä. Haruhi taitaa rehellisesti olla ainut anime, joka on saanut minut nauramaan ääneen ja hihittelemään seuraavat 10 minuuttia. Muut pystyvät parhaimmillaan tuhahdukseen tai typerän näköiseen virneeseen.

Keksin vain yhden huonon puolen, joka on samalla yksi voimakkuuksista, sen neljäntoista jakson järjestys on vandalisoitu. Tämä tarkoittaa sitä, että se tuli japanilaisissa kodeissa ei-kronologisessa järjestyksessä, täysin tahalleen tietty. Eiku oikeesti. Tuo aiheuttaa efektin, että anime on hieman epätasapainoinen, ehkä jopa lievästi sekava. Tuleehan nimittäin viralliset kauden avaus- ja päätösjaksot keskellä sitä oikeaa järjestystä, jotka on vielä tehty ihan kunnolla, että se todella näyttää ekalta ja vikalta jaksolta. Voi tuntua häiritsevältä, eritoten päätös, kun tekisi mieli itkeä vaikka muutama episodi vasta nähtynä. Reiluna ihmisenä jaan kanssanne valmiin listauksen kronologisesta järjestyksestä:
2, 3, 5, 10, 13, 14, 4, 7, 6, 8, 1, 12, 11, 9
Tuo nimittäin on järkyttävän vaikea koota esimerkiksi Wikipediasta. Jos nyt niitä rupesi pelottamaan, ketkä eivät animea ole nähnyt ja uskovat, että koitan terrorisoida heidän nautintonsa, vakuutan, että noin siitä irtoaa kaikki. Se on listattuna Wikipediassa, joka ei tietenkään ikinä valehtele, ja minä itse olen sen tuossa järjestyksessa tuplasti katsonut - parhaaksi valittu juuri tuossa nimenomaisessa järjestyksessä.

Haruhi pitää vahvasti otteessaan, ja lopulta osoittaa täydellisempääkin täydellisemmästä täydellisyydestä täydellisesti täydellisyyden täydelliset piirteet (jei osaan taivuttaa). Se yrittää, se kokee, se onnistuu - timanttista. Animen katsomisessa suoriltaan menee reilu viitisen tuntia, joten maraton on korkeasti suositeltavaa. Näin saat parhaan käsityksen konseptista, ja muutenkin noin siitä saa revittyä ihan kaikki irti.

Jos et ole vielä nähnyt Haruhin melankoliaa, voit huoletta valmistautua kokemaan miltä se paras anime tuntuu (siis mikäli tykkäät hömpästä erilaisin elementein). Erilaisilla elementeillä meinaan muunmuassa (siis todellakin muun) science fictionia ja raapaisu myös psykologisuuttakin, muttei niin paljon tai siinä suhteessa, että puhuttaisiin Higurashi-faneille suunnatusta sairaudesta. Animen nähtyään animen nimen kohdalle voi vaihtaa oman nimensä, tämä aiheuttaa eritoten faneille hyvin tuskaista melankoliaa, kun se on koettu. KyoAni nimittäin släkkää, eli toisesta kaudesta ei ole melkein toivoakaan. Se on kyllä julkaistu, mutta minkäs teet kun Clannadia pukkaa, vai pukkaako sitäkään. ^^

Genre: Komedia, draama, sci-fi, koulu, seinen
Jos pidit: Genshiken, Kanon 2006, Ouran Host Club, Lucky Star

Haruhiismi

This entry was posted on Thursday, June 5th, 2008 at 8:59 am and is filed under Anime. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.