Weturi

KyoAni’n jalanjäljissä syntyy tavoittelevaa hakuammuntaa.

Ja mistäs moinen noh, kaikki ei pidä potkuista. “Vihaan teitä”, sanoi Yamakan, “kostan teille tämän vielä”. Reppu selkään, patikkamatka Kiotosta Tokioon uudenraikkaaseen vihollisleiriin A-1 Pictures’iin ja rakennetaan ase niin vahvan perustan päälle, että on jo kumma jos ei nyt ala viimein lyyti kirjoittaa. Hare Hare Yukai‘n ja Lucky Star 1-4 ohjaajalta hömppä, joka näyttää keskisormea Kyoto Animation’ille.

Jin Mikuriya kaivertaa koulutyökseen patsaan sattumalta pyhästä puusta. Pian patsaan valmistumisen jälkeen se alkaakin ikäänkuin kerätä voimia ympäröivästä maailmasta ja, muuttuu tytöksi täh! Tämä on jumalatar nimeltään Nagi, jonka tehtävä on puhdistaa maailmaa pöpöiltä - ööh jotai mustia ötököitä. Mutta voi hellanlettas voimat onkin vähissä, puu the elämänlähdehän on katkottu, joten ei auta kuin sysätä maailmanpelastus sikseen ja jäädä Jin’in luokse pitämään majaa ja opettelemaan yhteiseloa.

Yllätti, kyllä. Pohja oli sen verta geneerinen kuitenki, mutta raikkaan harmonian ja ihkujen hahmojen varassa lähdettiin läpäisemään taivaita. Muista vastaavista “naisseura sekunneissa”-asetelmista eroten ei olla aavikoitumassa, periaatteessa vain toistamassa SHnY’n raikkaimmat innovaatiot; tsundere male jolle seuraksi hyperaktiivinen itsekäs jumalatar ja näitä kehystämässä kourallinen rauhallisempia jokamaun koululaisia pönkittämään pääparin hievoista kehittymistä.

Tarina on, humm epäolennainen suhteessa, sen supistaisi tästä kahteen kolmeen jaksoon - tätä siis tosiaan on 13 jaksoa, josta kiittää miehistöstä tykänneet. Vahvuus on keskitetty täydellä innolla hahmovetoisuuteen, eikä pelkästään ääninäyttelypuolelta ole panostettu, vaan animaattorit myös ovat lisänneet oman osansa sydämellisyydestä peliin. Turhaa liikkumista esiintyy, sellaista jollaista näkee yleensä vain KyoAnimeissa ja elokuvissa. Nuo lisää luonnollisesti eloisuutta ja vähentää tuntuvasti sitä animaation luomaa joskus ärsyttävää jäykkyyttä ja harmahtavaa epätodellisuuden tuntumaa.

Opening on hyvä, tykkäsin ihan. Mitä onko se Haruhi tai Lucky Star -ripoff se openingin pieni tanssahteleminen siinä? Nääh, ei tarvitse housuja kakkia täyteen nimittäin kyseessä on vieläki se sama äijä koreografioiden takana, hänen monopolinsa kyseessä siinä. Näyttää purevan, siitä sit opettelee se seuraavaa ‘conii.

Eli:
+Toimiva ohjaus
+Varmat hahmot
+Ääninäyttelijät
+It’s a Sony!

-Lopputulos paistaa
-Käytännössä kaikki vakavat kohdat
-Ja lannistavat juoniyritykset

Genre: Draama, komedia, romanssi, yliluonnollinen
Jos pidit: Suzumiya Haruhi no Yuuutsu, Ah! My Goddess

Tuntien työ onnistuessaan tuottaa mielihyvää.

Tyytymättömänä xs.to -sivuston toimintaan pistin kaiken uusiksi, siispä tuli tuossa juuri päivitettyä kaikki ne pikkuiset bannerit blogausten alkuosassa. Jos et usko niin kurkkaa, tein sen iha oikeesti. Samalla sain arvokkaan jpg -> png -periaatemuutoksen ja tallentelen nuokin kuvat omalle sivutilalle.

Mitä seuraavaan blogaukseen tulee, niin ei vielä tiedossa. En ole ainakaan vielä aloittanut that is. Toiveita saa pistää aina, olis jees ni ei tarvitse itse aina keksiä.

Genre: Slice-of-life, draama
Jos pidit: BPS, NHK ni Youkoso