Weturi

Deus ex machina.

Voinee allekirjoittaa hyvällä omallatunnolla DMC’n olevan anime suoraan suomalaiseen makuun.

Törmäsin tähän sarjaan sattumoiden summana. Ekana luokkalaiseni kehui tätä maasta taivaisiin koulussa ja äkkimuisteissaan unohtanut itse sarjan nimen. En ollut ikinä kuullutkaan animesarjasta, jonka keskipisteenä on metallimusiikkia soittava bändi jäsenenään päähenkilömme, luuseri, joka ottaa turpiin. Eihän siihen hätään tullut mieleen kuin Beck. Sitä hän ei tietenkään hakenut. Beckihän nyt muutenkin on aika vaippakamaa tämän rinnalla.

Plussataan nyt edelliseen sattumaan tuo, että löysin animen nimeltä Detroit Metal City. En ollut siis ikinä kuullutkaan tuosta nimestä, ja checkasin mistä oli kysymys. Ekana silmiin osui hyvä keskiarvo, sitten genreissä musiikki ja… komedia. Täydellistä! Ja eikun sarja lataukseen.

DMC’ssä on kysymys ihan tuiki tavallisen näköisestä nuoresta japsipojasta, joka kätkee salaisuudekseen death metal -bändin häijyn ja törkeästi käyttäytyvän johtoroolinsa. Kyseessä on siis perinteikäs Batman-Bruce Wayne -asetelma (Spoilasinko? Sori). Oikeasti kyseinen nulikka tykkää suuresti ruotsalaisesta popista, eikä metallin pitäisi tulla kysymykseenkään, eli hän tekeekin kaikkensa, että hän näyttäisi siviilissä vain normaalilta viattomalta miehenalulta, eritoten perheellensä ja tutuillensa. Pojun salaisuuden tietää oletettavastikin vain bändin kanssa suoraan asioivat, joten fanit ja kuuntelijat kuvittelevat näkevänsä lavalla vain raavaan aikuisen miehen bändinsä keskellä.

“Miten tästä sitten revitään komiikkaa” kuulen teidän kysyvän vaikkette sitä oikeasti vielä edes kerkineet ajatellakkaan. Otetaan esimerkki: poika kävelee lapsuudenystävänsä (tyttö) kanssa kaupassa. Pojan bändi sattumoisin alkaa soimaan kaupan radiossa ja tyttö murjaisee “Onpas kamalaa musiikkia, eikö sinustakin?” “Juu kieltämättä”. Tämän loan heiton sitten toki kuulee musiikista juuri nauttineet bändin fanit, ja ovatkin valmiita haastamaan parivaljakon turpakäräjiin herjausten vuoksi (muistathan että fanit eivät tiedä bändin todellisia kasvoja). Poika on luuviulu, eikä tytöt osaa tapella. Miten tästä voi enää selvitä? No se kerrotaan jo ekassa jaksossa, joten mikset antaisi animelle samantien tilaisuutta? Jaksot kestää muutenkin vain reilun 10 minuuttia, liian vähän jos kysyt sarjan ystäviltä.

Mitä tästä sitten tahtoisit kuulla lisää? Noh, koska koko anime on rakennettu hauskuuden päälle, voin aloittaa komedialla. Komedia on tykittävää, parodioivaa, ja paikoin vahvasti psykologista. Nimittäin mindfuckiksi tämän lähes väkisin vääntää se olennaisin, se musagenre, tarkoittaa tässä kontekstissa sinun suosikkiasi, eli death metallia. Vaikken olekkaan metallimusiikin suurkuluttaja jos kuluttaja ollenkaan, ymmärrän silti sanoitusten olevan voimakkaasti kärjistettyjä. Lujasti taivutelluilla lyriikoilla ei ole enää mitään muuta kuin koomista arvoa, sillä säkeistöt koostuvat huoraamalla sanoja “raiskata” ja “tappaa” sekä ne käsittää muitakin tuollaisia ei-niin-vakavia, sellaisia jokapäiväisiä aiheita.

Eli:
+Överiys
+Ohjaus
+Nerokas idea,
+jonka toteutus

-Jaksojen pituus

Genre: Musiikki, komedia, psykologinen, parodia
Jos pidit: Sayonara Zetsubou Sensei, FLCL

Rehellistä absurdiutta ei sovi missata