Weturi

Code Geass, vihdoin. Kuinka Sunrise olisi tehnyt Death Note‘n?

Ehkäpä kutakuinkin juuri näin. Code Geass, joka oli minulta se viimeinen puuttuva palanen tästä kutsumastani “mechakolmosesta”. Tähän kolmioon lukeutuu muutaman arvostetun studion oma mechaprojekti, elikkä studioina Bones, Sunrise ja Gainax, ja näiden animet Eureka 7 (2005), Code Geass (2006) ja Tengen Toppa Gurren-Lagann (2007). Mutta eipä hätäillä, nimittäin jos on uudeksi tavakseni noussut sellainen mahtavuus kuten iniseminen, kuinka jotain sarjaa olen odotellut niin jatketaan sitten sillä linjalla, koska parkuminen on kivaa, varsinkaan kun ei tarvitse saada yhtään keneltäkään vastakaikua. Tämän kaiken formaattihan on nettipäiväkirja, ei näitä kukaan lue - BUSTED! Mutta aloitellaanpa, keritään tämän kuukauden puolelle ja ohitetaan törkeästi Clannad pituudessa. Code Geass -nimellä kulkevaa viime vuosien animetapausta olen odotellut sellaiset reilun jykevät puolisen vuotta. Silloin, kun toka kausi ei ollut ihan vielä alkanut, mutta sen hype jo käsin kosketeltavaa. Hypestä huolimatta, tai juuri siksi ja erinäisten muidenkin syiden takia tuon ensimmäisen kauden tallentelin kovolleni jopa kokonaista kolme kertaa (tuo maaginen luku) ennenkuin lähdin siihen läheisesti tutustumaan. Lähinnä fansubbaajan vaihtojen takia (olenhan perfektionisti of some sort), joista se kolmas ja viimeinen oli DVD-laadussa, vastustamattomasti sensuroimattomassa laajakuvan kauneudessaan. Ensimmäisen jälkeen järjestyksessä seuraa aina toinen, eli tästä päästään R2:een, joka oli juuri sattumalta päässyt tekemään päätöksensä. Päätin aloittaa väitetysti paremman kauden myöhemmin, enkä siis sisällytä tai pui sitä tässä blogauksessa - sori teille jotka kerkesivät jo kastella housunsa, tai lisätä niihin muuta eritettä. Mikäli löydän siitä tulevaisuudessa jotakin tarpeellista kerrottavaa tahi lisättävää, niin ehkä joskus part 2…

Joka puolelta olen vähintään kuullut nyt ainakin sen kuinka tämä joiltakin osin muistuttaa Death Notea. Ja ketäs tuo haittaa? Jos joku sanoo jonkun toisen sarjan muistuttavan sekä tilastotieteellisesti, että maalaisjärjen mukaan parasta sarjaa kautta aikojen, kuka panee pahakseen?

No minä, jos sarja ei sitten anna katetta lupauksille mitä massoittainen määrä sieluttomia faneja on internetin pomppulinnaan armotta suoltaneet. Tuntuu kuin olisin kirjoittanut vastaavankaltaisia mietteitä aikaisemminkin, mutta tämäkin on yksi niistä sarjoista, joilla on hyvät pisteet. Kaikkialla, no exceptions. Kun animella on hyvät pisteet kaikkialla, se tarjoaa - kiitoksia siitä - suuremman todennäköisyyden, että se iskee myös minulle. Koska, toisinkuin jotkut, tykkään hyvistä sarjoista, niitä voi odottaa. Odotukset saadaan rennosti päälle siten, että koitetaan hieman katsoa kuinka paljon yleisturhaa hypeä voi animesarja saadakkaan, tsekata pisteet, genret, mitä siitä animesta tykänneille on suositeltu, ja sen jälkeen kysellä henkilökohtaisesti fiiliksiä animen nähneiltä. Kaikista noista sain käytännössä vain positiivisia arvoja sektorille odotus. Mecha ehkä vähän hämäsi, mutta Gurren-Lagann‘in jälkeen olen alkanut siitäkin joissain määrin pitämään. En sitä ainakaan vihaa, lähdetään siitä. Mutta kun sitä oltiin odotettu, eikä ihan vähääkään, miten Geass sitten lopulta iski itsestään silloin tällöin ihan viattomasti kolmannessa persoonassa kirjoittelevalle kuninkuudelle?

Kuvaus vohkittu häpeilemättä Animewatcher’sta. En nähnyt syytä lähteä rakentamaan samoja ajatuksia toisiin sanoihin, kun se on jo kattavasti tehty selväksi aikaisemminkin (kiitoksia ja pahoittelut):

Vuonna 2010 Britannian joukot valloittavat Japanin uudella robottiteknologiallaan. Näitä ihmisten ohjaamia tappajarobotteja he kutsuvat nimellä “Knightmare”. Japanin kansa joutuu luovuttamaan Britannian robottiarmeijan painostuksessa, jonka seurauksena he menettävät maansa, ihmisoikeutensa ja kansallisuutensa. Kun Japania ei ole enää virallisesti olemassa, päättävät Britit kutsua tätä yhteiskunnan pohjasakkaa numerolla 11. Kansan moraali ja taistelutahto katoavat Brittiannian eliittikansalaisten sylkiessä päälle.

Eräs Britannialaisen koulun oppilas Lelouch suhtautuu varsin huolimattomasti opiskeluun. Älliä riittää, mutta hän mieluummin viettää aikansa pelatessaan šakkia rahasta, kuin tylsillä luennoilla. Päästessään monien asioiden summalla ohjastamaan erästä Brittien Knightmare-robottia, hän päättää muuttaa uuden suunnan nykyiselle sodalle. Japanilaisten ihmisoikeuksien puolesta hän ryhtyy ohjastamaan kapinallisten pataljoonaa. Zeroksi itseään kutsuva Lelouch nimeää joukkonsa “Order of the Black Knightsiksi” ja aloittaa Japanin valtion jälleenrakennuksen.

Alkutuntuma Geassiin on vähän haperoinen pakko tunnustaa. Konseptia ollaan maisteltu, ehkä nuolaistu hieman, ja se vihjaa että idea olisi mielenkiintoinen. Onhan se ja miksei olisi. Japani on jälleen ounattu, mutta se tapa miten tälläinen katastrofi on toteutettu, on hiukka varovaista. Ote tuntuu vähän lipsuvan, aivan kuin Sunrise yrittäisi syödä jaffakeksiä vesimelonin kanssa samaan aikaan. Surullista, onhan Sunrise se vanha konkari, ja pistää kyllä mietityttämään mikä meni nyt sitten vikaan. Britannia, joka tämän sarjan tarinan mukaan Japanin kyykytti, tuntuu toimintakohtauksen yllättäessä pieneltä ankanpoikaselta, joka on vain viskattu suureen lampeen ja uskotellaan, että se lampi on sama asia kuin tämä ankka (kuka näitä vertauksia oikein keksii). Puhumattakaan siitä, kuinka typeriltä välillä nämä Britannian joukot (miksei toki myös kaikki muutkin) osaavat vaikuttaa, vaikka 11′laisten tarinoissa vihollisjoukot vaikuttavat sellaisilta yli-inhimillisen järkevästi taistelevilta kivikasvoisilta terminaattoreita, jota johtaa saavuttamaton tyranni Norio Wakamoto. Oli miten oli, voinee myös mainita, kuinka nyt vähintään alkupuoliskon kerronta on täysin tarpeettomasti sekava(hko). Jos jonkinmoista viittausta ja kohtausta iskee käämeihin, joille ei keksi heti mitään tarvetta. Koitetaan pehmitellä tulevaa, tai sitten vain sadistisuuttaan kertoa tapahtumia noin.. en vain näe tuossa oikeastaan mitään hienoa. Baccanohan nyt kustiin about täysin noin, kun taas Clannadissa se oli mitättömän pieni osa sitä animea. Geass on tuossa välimaastossa. Se ei täysin lyö leikkiä läskiksi, mutta se on silti huomattavaa jakson täytettä ensimmäisissä episodeissa. Se, että tuollaisella pyöräytetään koko sarja päälle… sen voi antaa anteeksi vain sokein fanipoju ja mechanarkomaani.

Mitä tämä anime jäi kaipamaan oli jännitys ja mieltä raiskaavat juonenkäänteet ottamatta huomioon satunnaisia poikkeuksia siellä täällä. Jännäkakkamättöä odotin, sitä en suureksi harmikseni saanut. On tätä silti käsiteltävä toiseltakin puolelta, joten sarjan ystäviä ei tästä eteenpäin pitäisi häiritä (niin paljoa). Nimittäin enköhän tähän mennessä ole kohtuullisen kattavasti tehnyt selväksi, että odotin tätä animea, kun olen puhunut sen huonoista puolista ja vaikuttaisin kusetetulta, petetyltä ynnä muulta vastaavalta, ellen sano haavoittuneeseen fiilikseeni jotakin törkeää turvakseni. Ei sovi missään nimessä unohtaa, että en tosiaan vihannut tätä sarjaa. Tuo olisi naurettavaa ja täyttä paskaa. Voinhan mm. ottaa esille sarjan vetäjähahmot, koodin Lelouch on pirun kova jätkä siinä missä säälimätön vihon Light. Näistä kahdesta kyllä löytyy ihan käsittämätöntä laskentatehoa joskus jopa kellot päällä, ja tuokin ilman minkäänlaista munakkuuden hintaa. Kun voimaa on tarjolla, sitä käytetään ja annetaan urpojen tuntea se. Se minkä CG’stä tekeekin fantastisen mechapommin on se, että se on rehellisesti sitä juuri, sitä tyylillä, sitä reilusti, eikä lähdetä kikkailemaan. Mieleenpainuvan eeppistä mechamättöä raikkaalla hahmokatraalla ja kiehtovilla, ennennäkemättömillä, elementeillä sekä kombinaatioilla. Onhan siellä myös hengähdystauot koulukomedian parissa sen tajunnanräjäyttävän mechasodan keskellä ja kakun kruunaa mystinen voima Geass sekä muu selittämättömyys - miten voi kieltäytyä. Juoni on täydellisen jännityksen puutteesta huolimatta pidetty kiintoisana, mätöt virkeinä ja siihen on ängetty hyvin paljon tekemistä urhealle vastarintaliikkeelle, jota seuraa mielellään ja jonka takia tahti yleisesti vain tahtoo pysyä reippaana, eikä polkemaan oikeastaan edes voida jäädä. Sainhan huokaista helpotuksestakin, kun lopulta sitä jännitystäkin oli siellä täällä. Näissä asioissa Sunrise näyttää kyntensä ja vähiten siltä puuttuukin kokemusta ikiomista produktioista. Mitä ei missään nimessä sovi jättää pimentoon on loppu. Siis ihan mieletön. Oli vähällä, etten jännityksen tuoman riemun takia käsien hakakatessa armotta tosiinsa vielä paskonut housuihin. Kun loppu oli absoluuttisimmillaan, anime päätti sitten näyttää keskisormea katsojille. Oli kyllä niin rehellinen keskisormiloppu, etten tiedä miten selviän ellen jatka elämääni (wut) R2′lla.

Jottei hampaankoloon satu jäämään yhtään mitään, yhteenveto ja hellät tunteet. Älä missäännimessä odota tätä sarjaa, se tulee luoksesi ja täytät housusi. Fiksu ja kiinnostava mechailu samaistuttavan arvoisilla hahmoilla, eikä loppu jätä kylmäksi. Sarja tekee kivistä, silti luotettavan varmaa paranemista loppua kohden. Ehdottomasti hypensä ansainnut, tutustumisen arvoinen mecha, no doupt.

Tulevaisuudessa tästä lähtien tulen käyttämään tälläistä uutta Eli-lohkoa, jossa pelkistän animen ja otan esille joitakin yksityiskohtia plussiin ja miinuksiin. Tämän tavan lainaan rehellisyyden nimissä Anime-lehdeltä, koska näin ne itseäni kiinnostaviksi lehteä lukiessani, muut mahdolliset samankaltaisuudet tämän blogin ja kyseisen lehden kanssa ovat (ja ovat olleet) täysin sattumanvaraisia.

Eli:
+Lelouch
+Hahmot sisältä, että ulkoa (thx clamp)
+Tunnelma
+Animointi
+Nopea tempo kun katsoo putkissa

-Nopea tempo satunnaisilla katselukerroilla
-Ääninäyttelijät (poikkeuksilla)
-Tahdittelu alkuosassa

Genre: Mecha, toiminta, sci-fi, draama
Jos pidit: Eureka 7, Death Note, GL, Neon Genesis Evangelion